Ystävyyttä ja uusia reittejä – Miia Pelli ja Minna Nieminen löysivät toisensa pyörälenkillä
Kouvolalainen Miia Pelli sairastui tammikuussa 2016 tasapainoelimen sairauteen, joka aiheuttaa hänelle voimakasta huimausta. Pystyssä pysyminen ilman apuvälinettä on sen jälkeen ollut vaikeaa. Pitkäksi aikaa hän sai heittää hyvästit liikunnan harrastamiselle.
– Vuonna 1998 olin osallistunut Karhulan Ladun pyöräilyretkeen, jossa ajettiin Karhulasta Viipuriin. Sillä reissulla oli mukana yksi osallistuja, joka ajoi nojapyörällä. Se oli silloin minulle ihan ihmeellinen vehje. Asia unohtui minulta kokonaan, mutta sairastumiseni jälkeen se nousi taas esiin ja aloin miettiä, että mikäköhän se vempele oli, Pelli kertaa.
Kesällä 2019 liikkumattomuutta oli kestänyt jo niin pitkään, että Pelli alkoi toden teolla googlailla kolmipyöräistä menopeliä.
– Mutta minulla ei ollut aavistustakaan, minkä niminen se oli, joten en löytänyt. Jollain lailla tuskailuni kantautuivat mieheni serkun korviin, ja hän kertoi minulle liikunnan apuvälineitä vuokraavasta SOLIAsta, Pelli sanoo.
Silloinen Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA, nykyinen Paralympiakomitean apuvälinetoiminta vuokraa paraurheilun ja soveltavan liikunnan apuvälineitä joka puolelle Suomea. Pelli vuokrasi käyttöönsä kolmipyöräisen nojapyörän syksyllä 2019.
– Sairastumisen jälkeen en päässyt yksin yhtään mihinkään. En uskaltanut lähteä edes kävelemään. Aina piti olla joku kaveri tukena ja turvana mukana. Kun sain SOLIAlta pyörän, se avasi tietynlaisen itsenäisyyden tunteen, kun pääsin yksiksenikin heittämään pienen lenkin. Se antoi kotijoukoillekin turvaa, ettei heidän tarvitse olla sydän syrjällään sen suhteen, että kaadunko minä lenkeilläni, Pelli kertoo.
– Itsenäisyyden tunteen lisäksi toinen iso asia on se, että taas ylipäätään pääsee liikkumaan. On upea tunne, kun saa sykkeen nousemaan. Kävellen menoni on sellaista hissuttelua, etten saa sykettä ylös, hän jatkaa.
Kokemukset lainapyörästä olivat niin hyvät, että Pelli alkoi pian suunnitella oman nojapyörän hankkimista. Tähän apuvälinevuokraamo on tarkoitettukin; harrastajan ei täydy lähteä ostamaan kallista liikunnan apuvälinettä kuin sikaa säkissä, vaan hän pääsee kokeilemaan ensin ennen ostopäätöstä.
– Etsin netistä tietoa, mistä nojapyörän voisi hankkia. Löysin Nojapyöräfoorumin ja sitä kautta jälleenmyyjän, jonka kautta tilasin itselleni Hase-merkkisen nojapyörän. Muistan hyvin sen, kun pyörä tuli keväällä 2020, koska se oli juuri päivää ennen Uudenmaan sulun alkamista, kun sain haettua sen Vantaalta Kouvolaan.
Kaverin kanssa uskaltaa haastaa itsensä
Kolmen ensimmäisen pyöräilyvuoden aikana Pellin mittariin oli kertynyt yli 8000 kilometriä. Hän ajaa ympäri vuoden kelistä riippumatta. Yleensä hän ajoi samaa, noin 30 kilometrin lenkkiä pyörätietä pitkin kaksi tai kolme kertaa viikossa.
Miia Pelli sai uuden vivahteen pyöräilyharrastukseensa keväällä 2023, kun lenkillä ollessaan eräs pyöräilijä polki hänen ohitseen, hiljensi vauhtia, jäi ajamaan rinnalle ja kysyi, onko treeni pahasti kesken.
– Se ei ollut minulle kovin häkellyttävää, koska nojapyörä on niin erikoinen näky, että monesti ihmiset pysäyttävät ja kyselevät jotain pyörästä. Mutta tämän kohtaamisen teki häkellyttäväksi se, että heti ensi hetkestä asti tuntui kuin olisimme tunteneet jo pitkän aikaa. Meillä alkoi heti synkata.
Pellin pysäyttänyt pyöräilijä oli Minna Nieminen, vuoden 2008 Pekingin olympialaisten hopeamitalisti soudun pariairokaksikosta Sanna Stenin kanssa. Nieminen on urheilu-uransa jälkeen työskennellyt nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajana Nuorisokeskus Anjalassa. Parhaillaan hän opiskelee lisäksi eräoppaaksi Kiljavan opistolla.
– Eräopasopintojen kautta olen tutustunut Paralympiakomiteassa luontohanketta tekevään Petri Rissaseen ja tehnyt juuri julkaistun esteettömän retkeilyn oppaankin. Sitä kautta on herännyt myös kiinnostus soveltavan liikunnan apuvälineisiin. En ihan jokaista lenkillä kohtaamaani pyöräilijää pysäytä, mutta Miialla oli kiinnostava pyörä ja muutenkin hänestä huokui sellainen määrätietoisuus ja tekemisen meininki, Nieminen sanoo.
Pelli ja Nieminen ovat keväästä asti käyneet yhteisillä pyörälenkeillä 1–2 kertaa viikossa. He ajavat maanteitä pitkin, mutta myös hiekkateillä ja metsäpoluilla.
– Olen huomannut, että yksin polkiessani poljen melkein aina liian lujaa. Miian kanssa saan poljettua hyviä pitkiä matalan syketason lenkkejä, Nieminen kertoo ja mainitsee kaksikon pyöräilleen pisimmillään 57 kilometrin mittaisen lenkin.
– Yhtenä ajatuksena on ollut tutkia Kouvolan seudun erilaisia reittejä, uria ja mielenkiintoisia polkuja. Osa niistä voi olla sellaisia, että Miia ei niihin yksinään uskaltautuisi menemään, mutta yhdessä se onnistuu, hän jatkaa.
– Kaverin kanssa on helpompi lähteä ja uskaltaa haastaa itseään enemmän. Että tuo reittihän näyttää kivalta. Itsensä voittaminen on tosi tärkeä juttu, Pelli komppaa.
Yksi iso itsensä voittamisen hetki Miia Pellillä oli viime kesänä, kun hän osallistui nojapyörällään Saimaa Cycle Tourin 85 kilometrin mittaiselle Jaakon kierrokselle. Se oli jotain, mistä kouvolalainen ei uskaltanut unelmoidakaan sairastumisen jälkeisinä liikkumattomuuden vuosina.
Lue lisää:
Paralympiakomitean apuvälineiden vuokraus on nyt helpompaa kuin koskaan
